Tässäpä taas esittelyssä vanhoja pistelyitä. Ovat muistaakseni Marjolein Bastinin malleja. Näillä on minulle ihan erityinen merkitys; nämä kaikki on pistelty sairaalassa kun valvoin pienen Tyttären vuoteen vierellä vuonna 2001. Jokaiseen vuodenaikaan liittyy omat muistonsa, ihan erityiset muistot. Toisissa tuskaa ja epätoivoa, toisissa toiveikkuutta ja onnen kyyneliä.



Kaksi pipoa olen neulonut. Toinen on Miehen päässä töissä ja toinen päättelemättä sohvan reunalla. Nappaan niitsäkin kuvat joku päivä.

Joulukuun loppupuolella minua onnistu Onpahan millä istua-blogin arpajaisissa ja  sain Satulta voiton perjantaina, kerän neliraita Woolia, namisuklaata ja sievän kortin. Kiitos Satu!