Viime viikonloppuna kävin kotona-kotona Etelä-Pohjanmaalla  perheeni kanssa. Sain Miehen lauantaiajelulle kanssani ja kas kummaa, matka vei Tapion Kaupan kautta. Ihmetyksen ihmetys (ja ruksi peräseinälle!) Mies sanoi kaupan pihassa:" Pitäisköhän minun lähteä myös sisälle kauppaan niin tiedän sitten mistä sinä aina puhut ja vaahtoat!"  Minun Mies ihan vapaaehtoisesti lankakaupassa?! Jo on aikoihin eletty.

Mies käveleskeli kaupassa ihan rauhassa  ( ei, ei se huokaillut tuskissaan vaikka kuinka tarkasti kuuntelin ja varovasti vilkuilin) ja katseli ympärilleen aika ihmeissään. Jossain vaiheessa totesi: "No on täällä ainakin lankaa!"  No, onhan siellä. Mies huomasi pöydän, johon oli aseteltu monia värejä Trekking HandArt-vyyhtejä esille. Katseli ja kosketteli (ihan totta, kosketteli!!) eri vyyhtejä ja poimi käteensä kaksi upean sinistä vyyhtiä. Käveli luokseni ja kysyi: " Voisiko tästä tehdä Busa-sukat?".   Minä en ihmetykseltäni voinut muuta kuin nyökkäillä ja vyyhdit sujahtivat koriin.

Minä myöhemmin kysymään että mitkä ihmeen Busa-sukat ja  kuulin Miehen tarvitsevan moottoripyöräkenkiin sopivat ohuet, pitkävartiset sukat.  Tästä ei voinut kieltäytyä (vaikka mielessäni ajattelinkin että tulipa hikinen urakka). No, onneksi Miehen jalka on vain 41 kooltaan ja lanka on oikein ihanaa ja joutuista neulottavaa. Mutta aika pitkästi sitli saa 2.5mm puikoilla sileää tikutella että mittaa riittää yli puolen pohkeen.




Ja tämä tarina on tosi.