Vuosi alkaa olla lopuillaan ja niin myös tämä Sytyck-haaste, jossa jokainen halukas pääsi haastamaan itsensä neulomisen saralla. Jokainen sai  tulkita Emon antamaa haastetta miten halusi ja mikä omaa neulomisuraa parhaiten palvelisi.

Minähän sain haasteeksi Popping & Locking .

" Nyt sinulla on elämäsi tilaisuus perehtyä neuleiden viimeistelyyn: pingotukseen ja kappaleiden yhdistämiseen! Tai ehkä olisit kiinnostunut oppimaan kappaleiden yhdistämisen työn edetessä?! Onko TTS-metodi jo tuttu? Entä miten olisi silmukoiden luominen jollain uudella tavalla? Tai opettele domino- ja konttineulontaa! Haasta itsesi etenemään askel, yksi neuleen osa, kerrallaan!"

Tartuin härkää sarvista ja aloin neuloa tilkkupeittoa dominotekniikalla. Minä, jolle jo kahden samanlaisen kappaleen neulominen saa vahvan kyllästymisen tunteen aikaan! Lisäksi minulle on aina ollut ongelmallista saada kappaleiden reunoista siistejä sekä ommella kappaleet sievästi toisiinsa. Ja dominotekniikkakin oli minulle outo ja vieras.

Tästä siis lähdettiin ja tähän on tultu:

1. Hallitsen dominotekniikan vaikka unissanikin.

2. Selätin kyllästymisen-tunteen ja pakersin yhteensä 35 tilkkua. Niitä on neulottu kotona, töissä, kylässä, autossa ja vaikka missä. Mutta neulottu on. Työvoitto! (Mutta lupaan että en moiseen ihan heti ala uudelleen...)

3. Nyt osaa neuloa kappaleisiin kauniit reunat ja menetelmä on tämä (jonka jo varmaan kaikki muut ovat tienneet  ainakin 20 vuotta....)  : kerroksen ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta  ja kerroksen viimeinen silmukka neulotaan aina nurin. Näin neuloen reunoihin muodostuu ns. ketjusilmukkajonot.

4. Ja kun kappaleiden reunoissa on sievät ketjusilmukkajonot, niin niistäpä onkin helppo yhdistää kappaleet toisiinsa. Sujuu kuin vettä valaen ja jälki on kaunista.


Lopuksi vielä ompelin koneella neulepeitolle taustakankaan ja käänsin yläpuolelle reunuksiksi. Ja välissä on vanu vielä lisälämmikkeenä ja vahvikkeena. Neuleosuus kestää lähemmänkin tarkastelun, ompeluosa ei. Minä ja ompelukone emme oikein ole hyvissä väleissä vieläkään.

Tämä pikkuinen peitto sai jo uuden kodinkin. Se pääsi erästä pienen, pientä ihanuutta, suloista poikavauvaa,  lämmittämään näissä talven paukkupakkasissa ja tuiskuissa.